Yksinäisyys. Mitä se on? Joskus tuntuu et olis yksin, vaikka ei edes ole. Joskus taas riittää, että saa olla yksin ja nauttia kun saa selvitellä ajatuksiaan. Sitä vaan välillä on sekasin.. Niinkun nyt.
Mun elämässä asiat on lähivuosina muuttunu niin paljon. Huomaan itessäni jotain kasvua, mutta huomaan myös et oon menettänyt itestäni ja elämästä sellasia tärkeitä asioita, jotka tarvitsisin vieläkin pitämään itteni kasassa. Asioita joita en olis halunnu menettää. Positiivisuus, aito ilo ja elämännälkä. Näitä asioita on vieläkin puoliks kyllä, mutta joskus sitä huomaa vahingossa jättäneensä jotain taakse. Joko jonkun tai jonkin takia, tai ihan vaan huomaamattaan, omaa tyhmyyttään.
Itsensä tunteminen on tärkeetä myös. Sen tietäminen kuka on, mitä elämältä haluaa ja miten siihen pääsee. Kirjotan nyt ihan vaan päästä tähän suoraan, sillä luin mun edellisiä, kahden vuoden takasia postauksia, ja tajusin olevani nyt erilainen.
Mut se ongelma on etten tiedä hyvällä vai pahalla? Ehkä molemmilla. Mutta mitä tahansa on, niin pyrin parantamaan asioita jotka on pielessä, niinkuin AINA kannattaa tehdä jos vaan tajuaa mitä, ja pystyy muuttamaan sitä.
Saan hirveesti inspiraatiota netistä, eniten ku katon YouTubesta ihmisten videoita. Se auttaa niin paljon, kun ne jaksaa tehdä ja kuvata materiaalia omasta elämästään, ja piristää sillä muita. Tärkeimpiä "YouTubettajia" on mulle ainakin; Zoella, Sprinkleofglitter, Caspar Lee, Jenna Marbles, ja niiiin paljon monia muita. :D Mutta siis niiden videot auttaa poistamaan sitä ahdistusta mitä elämässä joskus on, auttaa siirtämään ajatukset muualle.
Huh. Mitäköhän nyt vielä.. Tää teksti on tavallaan osa tätä mun "itseni parantamis prosessia", sillä harvapa näitä nyt lukee. :D Mut niinkun kaikki varmasti tietää, kirjottaminen helpottaa, aina!
Sitten vielä semmonen, että kirjotukset lähestyy, ja ylioppilastutkinto on lähempänä kokoajan! Lisää stressiä tietenkin, mutta mahdollisuus neljän vuoden (hirveän) opiskelun jälkeen, on vihdoin tässä. Ja se tuntuu hyvältä.
Nyt saa riittää tästä.
Lähempänä ylioppilastutkintoa, ja itsensä uudelleen löytämistä, sekä elämän paremmaksi rakentamista!
Haluan niin paljon päästä ylioppilaaksi! Kunnialla tietenkin.
Haluan niin paljon päästä ylioppilaaksi! Kunnialla tietenkin.
Kyllä sitä vielä jaksaa kuitenkin hymyillä., vaikka kuva on pari kuukautta vanha. :)
Kirjoittelemisiin...
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti