Saako olla joskus sekasin?

Saa. 

Jos muistat myöhemmin antaa sen itellesi anteeksi. Säkin oot vain ihminen.

- Laura

Happy new year

Ihana vuosi takana. Ihanin. Nyt vuoden lopussa mä voin sanoa olevani onnellinen. 

Se määrä mitä, ja miten paljon kaikkea oon saanu, sekä oppinu vuonna 2016 on jotain mitä en mitenkään osannu odottaa ykstoista kuukautta sitten. Sillon mä olin vielä pelokas, heikko, tietämätön ja paikallani. Mutta nyt mä oon päässy niin paljon eteenpäin, etten vaan voi käsittää.

Alkuvuonna mun ajatukset pyöri sen ympärillä, että tuunko pääsemään eteenpäin, tuleeko mulle mahollisuus olla onnellinen ja saanko mitään asioista joita tarvitsisin eniten. Ja taisin saada kaiken.. Sain voimaa, ystäviä ja kumppanin. Eteenpäin oon päässy myös, ja saanu olla itestäni oikeesti ylpee. Enää ei löydy edes sanoja kertomaan, miten tyytyväinen oon kaikkeen mitä mulla on nyt. Koska en oo enää yhtään epätoivonen. Opin paljon, just niitä asioita mitä pitikin.

Ystäviä en todellakaan uskonu että enää saisin. Mutta tänä vuonna oon oppinu huomaamaan, että riitän just sellasena kun oon, oikeille ihmisille. Sain aidon ilon mun elämään.

Myös aidon rakkauden. Löysin ihmisen ketä tiesin etsiväni vaikken aavistanu kuka se olis voinu olla, ihmistä jonka läsnäolo puuttu mun elämästä vaikka tunsin sen sielun. Me tavattiin ja löydettiin vihdoinki toisemme. Vaikee uskoa. Mutta nyt tuntuu, että se mikä puuttu on nyt mun luona. 

Voimaa oon saanu siitä että opin välittämään itestäni ja monella tavalla tein itteni ylpeeks asioilla, mihin luulin mihin en koskaan pystyis. Mutta tein mä sen. Huomasin että pystyn.

Mun maailma on vaan avartunu niin paljon.

Kiitos 2016, ja tervetuloa 2017.

Stockholm

Aika ihana kevätristeily Tukholmassa takanapäin.. :) 

Ja ainiin, musta tulee tänä keväänä ylioppilas.

- Laura

There'll be a new season

Joskus on hyvä olla sotkussa. Joskus on hyvä pysähtyä. Katsoa ympärilleen, tunnustella omaa sydäntään. Kysyä itseltään onko onnellinen.
Se on hyvä tehdä joskus, aina välillä.
Mut vaikka itse pysähtyy, maailma ei pysähdy. Sen vauhtiin on helpompi päästä mukaan, sitten kun taas jaksaa, kun on ensin itse pysähtynyt. Hetkeksi. Ja ehkä päässy sotkusta.

Marraskuussa kaikki tuntuu ja näyttää jotenki erilaiselta.. Pimeeltä, kylmältä ja pään sisällä jotenki tyhjältä. Ei tiedä mitä pitäis ajatella. Kun ei sinnekkään syty valoja.
Toisaalta se saa aikaan niin paljon. Enemmän.. Ajatuksia, tunteita, pohdintaa. Oli sit ilta, päivä tai aamu.. vaikka toisaalta ainoat ajatukset aamulla on "voi kumpa mä ehtisin ajoissa kouluun". Ja kyllä sitten aina ehdinkin.

Ajatukset on oikeesti hyvä asia, oli ne millasia tahansa. Ja kysymykset. Sitä pystyy ymmärtämään itteään paljon paremmin. Ja huomaamaan onks kaikki kunnossa, vai onks siellä se sotku. Ja kun siinä ei todellakaan oo mitään pahaa jos on. Sitten ainakin on onnellisempi, kun on sen selvittänyt.

Aina kun tuntuu, että pitäis pysähtyä, ni niin myös pitäis tehdä. Ei sitä muuten omaa itseään, tai tätä marraskuun synkkyyttäkään jaksa, taikka ymmärrä. 

Kirjottelemisiin! :) - Laura

Autumn pictures

Nyt tämmösiä syksyisiä kuvia kun on jo lokakuu, ja hiukset värjäsin vähän tommoseks syksyyn sopivaksi myös. Lotalle kiitos kuvista :) Tällä kertaa en kirjota nyt hirveesti mitään. Koulussa ruotsin lukeminen edistyy hyvää tahtia ja sillai. Hyvää syksyä ja kohta talvea kaikille jotka tämän eksyi lukemaan ja katsomaan.

Kirjottelemisiin!

- Laura