Joskus on hyvä olla sotkussa. Joskus on hyvä pysähtyä. Katsoa ympärilleen, tunnustella omaa sydäntään. Kysyä itseltään onko onnellinen.
Se on hyvä tehdä joskus, aina välillä.
Mut vaikka itse pysähtyy, maailma ei pysähdy. Sen vauhtiin on helpompi päästä mukaan, sitten kun taas jaksaa, kun on ensin itse pysähtynyt. Hetkeksi. Ja ehkä päässy sotkusta.
Marraskuussa kaikki tuntuu ja näyttää jotenki erilaiselta.. Pimeeltä, kylmältä ja pään sisällä jotenki tyhjältä. Ei tiedä mitä pitäis ajatella. Kun ei sinnekkään syty valoja.
Toisaalta se saa aikaan niin paljon. Enemmän.. Ajatuksia, tunteita, pohdintaa. Oli sit ilta, päivä tai aamu.. vaikka toisaalta ainoat ajatukset aamulla on "voi kumpa mä ehtisin ajoissa kouluun". Ja kyllä sitten aina ehdinkin.
Ajatukset on oikeesti hyvä asia, oli ne millasia tahansa. Ja kysymykset. Sitä pystyy ymmärtämään itteään paljon paremmin. Ja huomaamaan onks kaikki kunnossa, vai onks siellä se sotku. Ja kun siinä ei todellakaan oo mitään pahaa jos on. Sitten ainakin on onnellisempi, kun on sen selvittänyt.
Aina kun tuntuu, että pitäis pysähtyä, ni niin myös pitäis tehdä. Ei sitä muuten omaa itseään, tai tätä marraskuun synkkyyttäkään jaksa, taikka ymmärrä.
Kirjottelemisiin! :) - Laura
